Toisessa kuukausitehtävässä piti tehdä variaatioita kuuluisien muotokuvaajien teoksista ja pohtia erityisesti sitä, kuinka kuvat on valaistu. Valitsin tehtävään kaksi Irving Pennin kuvaa ja yhden Richard Avedonin kuvan. Ensimmäisenä esittelyssä Irving Pennin Picassosta ottama muotokuva, jossa lähes puolet kasvoista on piilossa. Kuvasta on useita versioita, mutta päädyin varioimaan versiota, jossa suu ja toinen silmä ovat piilossa. Oma versioni on valaistu yhdellä salamavalolla.
Olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen nimenomaan valaisun kannalta. Mielestäni kuvan keskeiset elementit toimivat. Kuvasin tehtävän kuvat Fujin GFX:lla, joka on on digitaalinen pseudokeskiformaatin kapine. Linssinä käytin Pentaxin 6×7 135mm ”pikkuteleä”. Yhdistelmä tuntuu peilittömiin pikkukameroihin tottuneena melko kömpelöltä ja valtavalta. Halusin testata tästä kuvasta versiota myös Leica + 50mm -combolla, joka itseasiassa on omaan silmääni paremman näköinen.
Seuraavaksi lähdin testaamaan Richard Avedonin vuoden 1955 kuvaa ranskalaisesta muotisuunnittelijasta Jacqueline de Ribesista. Käytössä sama GFX + 135mm -yhdistelmä ja elinchromin akkusalama melko korkealta päin mallin kasvoja. Tässäkin kuvassa olen itse valaisuun tyytyväinen, mutta harmaa tausta olisi mahdollistanut kasvojen voimakkaamman valotuksen. ”Kotistudiossa” lähimpänä harmaata oli valkoinen seinä. Jonkin verran jouduin kuvaa myös maskaamaan juuri tästä syystä.
Halusin ottaa mukaan myös yhden epäonnistuneemman kokeilun. Lähdin testaamaan Irving Pennin muotisuunnittelija Issey Miyakesta ottamaa kuvaa, jossa Miyake on verhoutunut (ilmeisesti suunnittelemaansa) vaatteeseen. Tässä kuvassa muotiluomuksen virkaa toimittaa vieressä ollut peitto. Pennin kuvan vaate näyttää enemmän pressulta tai muulta vastaavalta jäykemmältä materiaalilta. Löysä peitto painui kasaan välittömästi, enkä saanut siihen tarvittavaa kulmikkuutta tai kankaan ”lippaan” osuvaa valoa toistettua. Hauska testi kuitenkin tämäkin.
